Teen perheissä DDP-terapiaan (vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) pohjautuvaa intensiivistä perheohjausta. Asiakkaina on perheitä hyvin erilaisista lähtökohdista ja haasteista. Yhteinen nimittäjä on usein se, että lasten käyttäytyminen haastaa vanhempia. Perheessä saattaa olla perusrakenteet täysin kunnossa, mutta aikuiset eivät vaan saa lapsia rauhaantumaan. Vanhemmat kokevat voimattomuutta lapsen riehakkaan ja uhmakkaan käyttäytymisen edessä. Usein vanhemmille herää tässä vaiheessa epäilys, että onko lapsella adhdn oireita ja perheen tilanne alkaa pyöriä lapsen toiminnan ympärillä.

Kun menen perheeseen, näen usein hyvin nopeasti mistä perheessä on kyse. Lapset reagoivat käyttäytymisellään perheen vallitsevaan tilanteeseen, jossa he eivät saa riittävästi aikaa ja huomiota. Lapset ovat fiksuja ja tietävät konstit asian muuttamiseen. He alkavat käyttäytyä levottomasti hakiessaan vanhempansa huomiota, koska jollakin se on saatava.

Toiminnan sijaan katse kannattaa kääntää toiminnan taakse

Mitä tapahtuu, kun vaihdamme näkökulmaa ja katsomme lapsen näkyvän käyttäytymisen taakse? Mistä käyttäytyminen kumpuaa, mitä tunteita ja kokemuksia siellä takana on piilossa. Näkökulma ja asia muuttuvat täysin erinäköisiksi.

Lapsi hakee luontaisesti huomiota aikuiselta, koska siinä suhteessa hän kasvaa ja kehittyy. Hän kaipaa aikuisen kanssa jaettua iloa ja aikuisen antamaa lohdutusta. Vanhemman ja lapsen välinen suhde ei kasva ja kehity vain sääntöjen ja rajojen puitteissa, siihen tarvitaan myönteistä läsnäoloa ja yhteisesti jaettuja hetkiä. Tämä on se suunta, johon pääsääntöisesti ohjaan perheitä. Yhteisten hetkien ei tarvitse olla pitkiä, mutta niitä tulee olla säännöllisesti. Lapsi nauttii struktuurista ja struktuuri rauhoittaa lasta. Jos perhekalenterissa on vaikka muutamana päivänä kuva, joka kertoo lapselle ”tuossa äiti/isi tekee mun kanssa jotain kivaa”, voi jo sen tiedostaminen rauhoittaa lasta. Hänellä on tiedossa, että yhteistä aikaa on tulossa ja se jatkuu säännöllisesti.

Lapsen ilon ja touhun yhteinen jakaminen palkitsee myös vanhempaa. Kun antautuu lapsen leikkimaailmaan, pääsee mukaan lapselle tärkeisiin asioihin. Leikin maailmassa lapsi myös käsittelee oppimaansa ja kokemaansa. Lapsi ei voi kohdata aikuista aikuisen maailmassa vaan aikuisen tulee siirtyä lapsen maailmaan. Ja sekös vasta ihana maailma onkin!

Perheet pelien äärellä

Ohjaan perheitä paljon pelien äärelle. Pelissä asetumme yhteisen pöydän ääreen ja jaamme pelaamisen. Peleissä toteutuu yhteys, pettymysten sietäminen häviämisen kautta, jaettu ilo ja toisten kannustaminen. Pelit ovat hyvä ja mielestäni helppo tapa tuoda perheeseen yhteisiä hetkiä. Voisiko viikkokalenterissa olla ihan merkattuna yhteinen peli-ilta?

 Viime viikolla minulle tuli tippa linssiin, kun perheen reipashenkinen 5-vuotias pelasi isän ja äidin kanssa Perheen Suunta-peliä kasvot loistaen. Hän nautti perheen yhteydestä ja siitä, miten peli ohjasi vanhempia ihailemaan hänen tehtäviä ja temppuja. Ei ollut kiirettä ja hoppua mihinkään. Lapsen ilmeet ja eleet osoittivat, miten tärkeää hänelle oli tämä yhteinen hetki vanhempien kanssa. Pelissä vanhemmille tuli tehtävä, jossa he kertoivat, miltä tuntui, kun he saivat juuri tämän lapsen. Siinä tulikin lapselle paljon uutta ja ihanaa asiaa, josta ei aiemmin oltu puhuttu.

Perheen ME-henki vaatii työtä ja leikkiä. Kun vanhemmat oivaltavat, että lapsen levoton käytös onkin vanhemman ajan hakemista, on meillä suunnan muutoksen avaimet käsissä. Yhteisten hetkien, tunteiden ja toimintojen jakaminen on toimiva avain kohti rauhallisempaa perhe-elämää, jossa kaikilla on hyvä olla.

Perheen Suunta-peli

Perheen Suunta-peli on tuotettu juuri perheiden yhteyttä vahvistamaan. Sen juuret ovat perheiden yhteenkuuluvuuden näkökulmissa. Pelissä taapero, juniori, nuori ja aikuinen voivat jakaa toisille omia ajatuksia, tunteita ja osaamista. Pelissä kaikki oppivat toisista jotain uutta ja perheen ME-henki voi vahvistua. Peli on tarkoitettu ihan kaikille perheille. Pelin löydät PeliNikkareiden verkkokaupasta.

PS: Aina pelkkä perheen yhteyden vahvistaminen perheohjauksessa ei riitä. Mutta koskaan sen vahvistaminen ei ole hukkaan heitettyä työtä.

Susanna Sillanpää

kiintymyssuhdeterapeutti (DDP), perheohjaaja, työnohjaaja, pelinikkari