Teen työssäni perheohjausta. Menen kulkemaan yhdessä perheen kanssa kappaleen matkaa, jotta perhe löytäisi omat voimavarat jatkaa eteenpäin. Olen huomannut, että korona-aika on haastanut erityisen paljon nuorten elämää. Nuoruuden kehitystehtävä on hengailla ikätovereiden kanssa ja sitä myötä irtaantua kotoa ja harjoitella itsenäistymistä. Nyt nuoret pakotetaan olemaan kotona päivät, illat ja yöt. Liittyminen harrastusporukkaan, koululuokkaan ja ystäväpiiriin on monilla katkolla.

Perheohjauksissa olen huomannut, että korona-aikana nuorten pelaaminen on lisääntynyt merkittävästi. Yhä nuoremmat lapset valitsevat tai joutuvat valitsemaan, kavereiden kanssa hengailun digitaaliseen pelaamiseen. Pelit koukuttavat ja muu maailma unohtuu, kun nuori katoaa pelikuplaan. Siinä unohtuu sovitut kotityöt, nukkuminen, ulkoilu, perheen yhteiseen ruokahetkeenkään ei välttämättä ehdi, jos peli on hyvässä vauhdissa. Vanhempia alkaa ärsyttää nuorten jatkuva pelaaminen ja ärsytys tuottaa natkutusta ja hermojen menetystä. Hyvin helposti perhe ajautuu negatiivisuuden kierteeseen, jossa sanotaan toisille kurjasti, loukkaannutaan puolin ja toisin, ajaudutaan erilleen. Kriisi alkaa olla valmis.

Digitaaliset pelit on rakennettu ovelasti koukuttamaan pelaajansa. Nuoren vielä keskeneräiset aivot jäävät helposti jumiin viisaiden pelisuunnittelijoiden koukkuihin. Yllättäen tahdin määrääkin peli eikä pelaaja. Peli kietoo ovelat lonkeronsa yhä tiukempaan otteeseen. Kun kuulut peliporukkaan, on vaikea olla pois pelistä, ettei toiset saa etumatkaa. Nuori ei siis enää välttämättä päätä itse, pelaako vai onko pelaamatta.

MeikäMeikä
Peleissä on myös paljon hyviä puolia. Erityisesti nyt, kun nuorilla ei ole normaaleja mahdollisuuksia tavata kavereita, voi pelaaminen tarjota mahdollisuuden yhteyteen. Osa peleistä myös kehittääerilaisia taitoja, kutenkielitaitoa, kognitiivisia kykyjä ja ongelmanratkaisutaitoja. Pelien hyvät puolet on myös vanhempien tärkeää tiedostaa, mutta niiden taakse ei kannata lakaista peliongelmaa. Silloin, kun pelaaminen vaikuttaa elämänhallintaan, voidaan puhua pelin haitoista. Mielestäni silloin, kun nuoren elämän täyttää vain pelaaminen, puhutaan haitallisesta pelaamisesta ja sen vaikutus ei jää vain nuoreen itseensävaan se vaikuttaa koko perheeseen.

”Miten perhe sitten pääsee tilanteesta eteenpäin?”

Nuoren irrottaminen pelikuplasta ei tapahdu vain rajoituksilla ja sanktioilla. Peliajan rajaaminen ja sen valvominen on nykyisin merkittävä vanhemmuuden osa-alue. Se ei vaan saisi olla ainoa tapa vähentää nuoren pelaamista. Sen lisäpalikkana näen tärkeäksi osatekijäksi vanhemman ja nuoren välisen aktiivisen tekemisen ja myönteisyyden hengen. ”Mä tykkään susta niin paljon, että haluan viettää aikaa sun kanssa” Pelikuplaan hävinneellä nuorella on hienoja ajatuksia ja niistä kannattaa olla kiinnostunut. Pääsääntöisesti nuoret tykkäävät aikuisen kanssa toimimisesta, mutta ovat voineet unohtaa sen mukavuuden. Älä siis aikuisena lannistu, kun nuori ilmoittaa, että ei kiinnosta. Houkuttele mukaan, ole aktiivisesti kiinnostunut, älä unohda huumoria.

Kun lähdetään etsimään ratkaisua perhehaasteen selättämiseksi, kaiken lähtökohta on avoin, koko perheen yhteinen puhe. Tilanne, jossa kaikki perheen jäsenet tulevat kuulluksi ja voivat kertoa omasta näkökulmastaan, miksi perheen tilanne ahdistaa. Tärkeäkysymys on myös se, miksi perheen yhteinen aika olisi tärkeää? Miksi kaipaamme toinen toisemme yhteyttä? Keskustelu, jossa emme etsi syyllisiä vaan pohdimme, miksi kaipaamme toisiamme, laskee aseet ja antaa mahdollisuuden hyvään puheeseen. Keskustelun jälkeen kannattaa tehdä yhteinen toimintasuunnitelma. Ei hamuta kuuta taivaalta, vaan mietitään muutama pieni asia, jolla voimme lisätä perheen yhteyttä ja vaalia positiivisuutta. Negatiivisuuden kehästä hyppääminen positiivisuuden kehään on hyvä loikka, jokaonnistuu, kun päätämme loikata yhdessä. Tämä loikka vaatii jokaisen perheen jäsenen panostaonnistuakseen.

Asetettavat panokset ovat kuitenkin yllättävän pieniä tekoja, niiden vaikutus vaan on suuri.

Vai miltä kuulostavat seuraavat teot:

  • Sanomme hyvää huomenta jokaiselle aamulla
  • Sanomme toinen toisillemme vähintään yhden myönteisen asian päivässä
  • Syömme yhdessä kerran päivässä ja kyselemme toistemme kuulumiset
  • Jaamme kotitöitä niin, että kukaan ei kuormitu yksin
  • Suunnittelemme perheelle yhteisen retken
  • Sovimme perheen yhteisen leffaillan

Kaiken takana on toinen toisemme huomioiminen ja yhteisen tekemisen vahvistaminen. Kun perheenjäsenet huomaavat toisensa myönteisesti ja tekevät asioita yhdessä, perheen me-henki vahvistuu huomaamatta. Me-henki on vahva liima, joka sitoo perheenjäsenet yhteen.

Lautapelit yhteyden rakentajina

Ennen ja ihanasti voi sanoa, että nyt taas koronan aikana, perheet kokoontuvat lautapelien äärelleluontevaan yhdessäoloon. Keittiön pöydänympärille on helppo kokoontuaja antaa pelin viedä.Lautapelit voivat olla myös nuorelle riittävän matala kynnys liittyä jälleen perheen yhteyteen.Mikä tahansa myönteinen yhteinen tekeminen on askel kohti positiivisuuden kehää. Tämä vapauttaa perheen voimavaroja negatiivisuudessa vellomisesta rakentavaan yhdessäoloon.

PeliNikkarit ovat kehittäneet lautapelejä juuri perheiden tarpeisiin. MeikäMeikä-pelissä perhe pääsee kuulemaan toinen toisensa ajatuksia, toiveita ja tunteita. Pelissä annetaan myös hyvää palautetta, mikäs sen parempaa. Perheen Suunta-peli on rakennettu niin, että taapero, juniori, nuori ja aikuinen voivat pelata samaa peliä ja jokaiselle on sekä omat että perheen yhteiset tehtävät. Parisuhteen Suunta-peli taas ohjaa perheen aikuisia pohtimaan puolisoiden kommunikaatiota pelillisin keinoin.

Perheen tilanteen muutos ei ole taikatemppu vaan tietoinen päätös. Päätös, johon jokaisen tulee sitoutua ja kyllä, se vaatii vanhemmilta paljon aktiivisuutta. Olen kuitenkin nähnyt, että se kannattaa ja kantaa. Perhehaasteen selättäminen onnistuu usein perheen omin voimin, mutta joskus tarvitaan ulkopuolista apua. Älä epäröi hakea apua, jos tilanne tuntuu liian haastavalta.

Susanna Sillanpää
sosionomi YAMK, perheohjaaja, kiintymyssuhdeterapeutti (DDP),
nuorisotyönohjaaja, pelinikkari