Kuitenkin, kun peliä alettiin todenteolla kasaamaan ja pääsin keskustelemaan ohjausryhmän adhd-asiantuntijoiden kanssa syvällisemmin adhd:sta, niistä tilanteista ja ominaisuuksista joita pelin kohdeyleisö kohtaa elämässään, huomasin että yksinkertainen, suoraviivainen ja nopea soveltuivat usein varsin huonosti pelaajien omaan todellisuuteen. Palasimme takaisin suunnittelupöytään löytääksemme projektille suunnan, jolla olisi todella mahdollista vaikuttaa.
Roolipeli tarjoaa mahdollisuuden ulkoistaa itsensä pelihahmoksi
Tässä vaiheessa roolipelit alkoivat nousta esille keskustelussa. Totta puhuen, aivan aluksi roolipeli tuntui hieman vieraalta formaatilta projektiin. Miten pelimuoto, joka monesti esiintyy synonyymina raskassoutuiselle ja monimutkaiselle sääntöviidakolle voisi palvella pelaajia, jotka tarvitsevat usein nopeita ja helposti lähestyttäviä ärsykkeitä? Kuitenkin mitä enemmän adhd:sta puhuimme, sitä tarpeellisemmalta roolipelien tarjoamat välineet tuntuivat.
Roolipeli tarjoaisi mahdollisuuden ulkoistaa itsensä pelihahmoksi, joksikin toiseksi nuoreksi, jolla käsitellä adhd:n tuomia haasteita, ilman että pelaaja joutuisi toimimaan suoraan itsenään. Roolipeli antaisi myös mahdollisuuden pitää yllä pelin mielenkiintoa. Se voisi tarjota aistiärsykkeitä viemällä adhd-tilanteet arkitodellisuudesta johonkin aivan toiseen maailmaan, jossa samat arkielämän haasteet olisivat kuitenkin yhä läsnä, vain uusiin vaatteisiin puettuina.
ADHD voimavarana seikkailulle
Roolipeli voisi antaa pelaajille myös melkein mitä tahansa muuta pelimuotoa syvemmän kokemuksen, koska pelin sekaan voitaisiin punoa kokonainen tarina, joka vetäisi pelaajat, toivottavasti, mukaansa. Pelin edetessä heidän pelaajahahmonsa kasvaisivat ja viisastuisivat, he oppisivat asioita itsestään, pelimaailmasta ja adhd:sta ja voisivat käyttää näitä taitoja hyväkseen. Tässä maailmassa adhd voisi olla voimavara seikkailulle.
Kun kaikki plussat oli listattu paperille oli Wimma löytänyt pelimuotonsa. Roolipeli formaattina ei kuitenkaan tullut ilman omia ongelmiaan. Itse yli kaksi vuosikymmentä perinteisiä roolipelejä pelanneena tiesin, että edessä olisi suuria haasteita ennen kuin Wimma saataisiin pelattavaan kuntoon.
Tasapainottelu roolipelien haasteiden kanssa
Roolipelien kaksi isointa ongelmaa ovat jatkuva tasapainottelu sääntöjen monimutkaisuuden ja selkeyden välillä, sekä pelin vaatiman ajan hallinta avoimissa seikkailuissa. Mitä monimutkaisemmat pelin säännöt ovat, sitä enemmän niillä voi värittää pelimaailmaa, tarjota pelaajalle ärsykkeitä ja syventää pelikokemusta. Toisaalta monikaan nepsy-valmentaja tai adhd-nuoren vanhempi tuskin on kiinnostunut syventymään monisataasivuiseen sääntönivaskaan.
Sama ongelma on ajankäytön kanssa. Roolipeliseikkailuiden voimavara on niiden avoimuus, kyky ratkoa samat pulmat lukemattomilla eri tavoilla. Tämä voi kuitenkin viedä pelaajista riippuen minuutteja tai tunteja, jolloin peliä on hankala pusertaa standardeihin 45 minuutin pelisessioihin.
Ei vain peli, vaan kokemus ja matka syvempään itsetuntemukseen
Kehitysprosessin edetessä näitä ongelmakohtia on saatu ratkottua tuomalla mukaan lautapelillisiä elementtejä ja mekaanista pulmanratkontaa, teemoittaen ne adhd-tilanteiden ympärille. Pelilauta, pelikortit ja nappulat antavat pelaajille selkeitä kiintopisteitä ja mekaaniset haasteet tuovat peliin vaihtelua tarinallisempien haasteiden seassa.
Kaikki on punottu yhteen Wimman fantasiapelimaailmaan, jossa pelihahmot seikkailevat erilaisten todellisuuksien halki, selvittäen kadonneen velhon mysteeriä ja tutustuen matkallaan uusiin hahmoihin, joita pelaajat pääsevät auttamaan kohtaamaan omien elämiensä haasteita.
Toivomme, että kun Wimma lopulta valmistuu ei kyseessä ole pelkästään peli, vaan kokemus ja matka syvempään itsetuntemukseen.
Roope Sillanpää
Pelimuotoilija
Roope Sillanpää toimii Wimma-ADHD-supervoimapelin pelimuotoilijana. Hanketta hallinnoi PeliNikkarit Oy ja hanke on saanut AVEKin demo- ja pilotointitukea. Peli valmistuu vuoden 2021 aikana.